Muutama päivä sitten tein elämäni ensimmäisen visiitin Ikeaan. Käsitykseni tuosta lafkasta ovat muuttuneet pikkuhiljaa ajan myötä. Jokunen vuosi sitten puljun nimi sai aikaan lähinnä "Vade Retro Satana!" -fiiliksiä. Sen jälkeen tulivat "ehkä siellä olisikin jotain, vaikka aika halveksuttava mesta kuitenkin" -mietteet. Nyt mietteeni ovat jo miltei positiiviset. Eräs hämmentävä käänne oli se, kun kuulin erään tietämäni henkilön suosivan kauppaa. Tämä tyyppi on todellinen elitisti, erittäin laatutietoinen ja vaativa miltei kaiken tekemänsä suhteen. Tästä syystä Ikea oli häneltä hyvin ennalta-arvaamaton veto, koska kuvittelin kaupan lähinnä trendipellejen ja massatyyppien paikaksi. Ikeahan tunnetusti on mesta, johon noin 22-vuotiaat menevinä itseään pitävät sidukanlipittäjäpimut raahaavat vastahakoiset äijänsä. Kaupassa tytöt sitten kaakattavat jatkuvalla syötöllä jotakin miestensä mielestä käsittämätöntä: "Hei tää hylly sopis kyl tosi hyvin niiden meidän marimekkoverhojen kanssa." Mies: "Urgh..."
Tuollaisia ihmisiä käy Ikeassa. Näiden lisäksi on olemassa suuri määrä tyyppejä, jotka halveksuvat noita edellä kuvattuja tyyppejä. Vastareaktiona he halveksuvat sitten myös Ikeaa, sillä eihän voi pitää mistään, mistä halveksuttavat ihmiset pitävät. Toisaalta jos olisi hiukankin enemmän ns. kunnon ihmisiä, jotka suosittelevat ja kehuvat Ikeaa, varmaan myös Ikea-vastaisten määrä pienenisi reilusti. Uskon näet, että suurin syy inhota Ikeaa on se imago ja kaupan suosio tiettyjen ihmisten keskuudessa. Toisin on vaikkapa Lidlin kanssa. Lidl-viha kummunnee usein omituisista tuotteista ja muutenkin erilaisista toimintatavoista, ja on näin ollen ehkä reilumpaa kuin Ikea-viha. No, kyllähän Ikeastakin kuulee ärsyyntymistä siitä, että huonekalut on koottava itse. Tämä on taas jo rationaalisempi syy dissata.
Itsekin siis ennen halveksuin Ikeaa, vaikkei kaupasta kokemuksia varsinaisesti kokemuksia ollutkaan. Hetken kaupassa pyörittyäni kasvoilleni levisi innostunut virne. "Täällähän on vaikka mitä!" Täyteen Ikea-uskovaisuuteen en ole vielä kääntynyt, mutta pidän mieleni avoimena, jos vaikka henki koskettaisi minua. (Näin eräs uskonnontuputtaja kehoitti joskus tekemään, kun kyselin fiksuja kristinuskon epäreiluudesta ja muusta.) Tarkoitus oli vielä kirjoittaa enemmänkin vastareaktioiden järkevyydestä, mutta ehkä toisella kertaa. Muutenkin piti karsia juttuja, kun tämä uhkasi paisua liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti